Onko teilläkin nenä vinossa?

Viini! Harva harrastus on yhtä helppo aloittaa; tarvitaan vain kohtuullinen korkkiruuvi, laillinen ikä ja pikainen pistäytyminen pitkäripaisessa. Yksi pullo hyvää viiniä, kiitos! Yllättäen vastassa onkin valintojen hyllyvä hetteikkö. Punaista vai valkoista? Ruokajuomaksi vai seurusteluun? Kevyttä vai täyteläistä? Tammea vai ei? Uuden vai vanhan maailman tyyliä? Syrah vai Siraz? Alle kymmenen vai yli kaksikymmentä euroa? Suomalainen monopoli on hoitanut asiansa mallikkaasti. Hyllyillä on laaja ja monipuolisesti edustava valikoima tavaramerkkejä kaikista merkittävistä tuottajamaista. Laatutaso on yleisesti hyvä ja hinnat melkolailla kohdallaan. Pullot jämptissä järjestyksessä. Monopoli on maailmankin mittakaavassa merkittävä ostaja. Kaukana ovat ne ajat, kun etelän maista tuotiin suomalaisten kiusaksi se hapantunut rypälemehu, joka ei omiin pöytiin kelvannut. Ja onneksi monopolin henkilökunta on nykyään sekä osaavaa että palvelualtista. Olen useampaan otteeseen tietynsorttista pulloa metsästäessäni tullut todella palvelluksi. Myyjä on useammin kuin kerran etsinyt varastopäätteeltä minulle tiedon lähimmän pullon sijainnista jakeluverkostossa, tehnyt varauksen kyseiseen liikkeeseen ja ohjannut minut etsinnöissäni eteenpäin. Jos etsimääni ei ole löytynyt, minulle on osattu suositella tarpeisiini sopivaa vaihtoehtoa. Moni hyvä viinituttavuus on syntynyt myyjän suosituksesta. Ja vaikka valinta ei aina ihan nappiin menisikään palvelluksi tulemisen tunne on tärkeä. Makuasiat kun ovat aina lopulta makuasioita. Mainitunlainen hyvä vinkki on tätä pitkää talvea mallikelpoisesti lämmittänyt Fazi Battaglia Rosso Conero. Se on monella hyvällä tavalla tyypillinen italialainen: sopivan hapokas, maanläheinen, rustiikkinen, hieman tanniininen, lämmin ja vivahteikas. Ja monipuolinen, hyvä ruokaviini, rakastaa eritotenkin lammasta, mutta toimii myös tomaattisten, yrttisten kasvisruokien ja pastan sekä pizzankin kaverina. Muuten olen sitä mieltä, että luonnonkorkki on se oikea tapa sulkea viinipullo. Korkkivian uhallakin. Rakastan sitä ensimmäistä narahdusta, kun korkinavaajan kierre uppoaa luonnonkorkkiin. Se yksi narahdus riittää ylevöittämään tilanteen ja luomaan miellyttävän odotuksen tunnelman. Lempparikorkkiruuvini on muuten tarjoilijamallinen ja saatu kaupanpäällisiksi Montepulcianosta Polizianon enotecasta, josta matkaan tarttui muutamakin muistorikas pullollinen Vino Nobilea. Jos Toscanassa liikutte, älkää jättäkö kylää käymättä. Etruskien aikaiset viinikellarit ovat jo nähtävyys sinänsä. Tulipa muuten taas opittua jotakin: Montepulcianon viineissä EI käytetä Montepulciano d'Abbruzzo-rypälelajiketta, vaan pääosin Sangiovesea ja lisäksi paikallisia lajikkeita, kuten Mammoloa. Montepulciano-rypälettä on sen sijaan tuossa Marchen alueella tehdyssä Fazi Battagliassa, esimerkiksi.