Rooma on aina Rooma

Kunnioitimme Suomen 90-vuotista itsenäisyyttä kolmen päivän pyrähdyksellä ikuiseen kaupunkiin. Majapaikka valittiin tällä kertaa "tois puol jokke", Trasteveren suunnalta. Erinomaisen siisti affittacamere, jonka huoneista löytyi jopa nettiyhteydellä varustettu läppäri. Kätevä apu matkailijalle, kun pitää hakea kulttuuritarjontaa, aukioloaikoja, reittejä, hintoja tai tehdä vertailuja mahdollisten ruokapaikkojen välillä.

Roomassa jalat ovat paras liikkumisväline. Edes Trasteveresta ei ole pitkä matka historiallisen keskustan perinteisille vaeltelualueille, ja itse kaupunginosakin tarjosi hauskaa kylämäisyyttä mutkittelevine kujineen ja pikku piazzoineen. Tarkoituksemme oli taas löytää Roomasta muutama mainio ravintola. Ja sehän onnistui (taas) erinomaisesti. Jos, ihmiset, haluatte syödä hyvin, menkää sinne minne kaikki tiet vievät muutenkin!

Ensimmäisenä iltana yritimme (nälkäisinä, väsyneinä) ensin majapaikkamme läheltä löytyvään hosteria Da Enzoon (Via dei Vascellari 29). Pikkuruinen ruokala oli kuitenkin täynnä ja väkeä riitti jonoksi asti, vaikka lähistän muissa kuppiloissa istui keskiviikkoiltana vain muutamia ihmisiä. Enzon testaaminen jäi sitten perjantaille. Onneksi respan ystävällinen kaveri oli suositellut lisäksi toistakin ravintolaa saman kadun päässä olevalta piazzalta. Paikan nimestä ei tullut täyttä selvyyttä, mutta ilmeisesti se kantoi kyseisen piazzan nimeä. Paikka oli hiljaisempi, mutta ruoka tuotti iloisen yllätyksen, elämyksen suorastaan. Rakkaani pääsi nauttimaan erinomaisen tuoretta ja hyvin tehtyä meriahventa, jonka tarjoilija tyylikkäästi perkasi ruodoista. Itse söin alkuun mitä maukkaimman simpukka-mozzarellapastan ja toisena ruokana lihapullat mamman tapaan. Annosten tyyli oli rahtusen verran perinteistä roomalaiskeittiötä modernimmilla linjoilla; vähän kevyempää mutta ehdottoman hyvistä raaka-aineista ja maukkaasti tehtyä ruokaa. Jos saan jostakin kaivettua tarpeeksi tarkan kartan, niin saan vielä selville paikan nimenkin...

99 LASIA PÖYDÄLLÄ

Viiniklubin maisteluilta pidettiin meillä lauantaina. Viiniharrastuksessa ehkä jopa hauskempaa kuin itse viinit on se asia, että voi kutsua kotiinsa ennestään tuntemattomia ihmisiä viihtymään ja viettämään iltaa. Nytkin syntyi monta uutta tuttavuutta, kun yhdeksän hengen voimin arvioimme kaikkiaan yksitoista viiniä. Pöytä täyttyi laseista ääriään myöten, mutta yksikään ei edes kaatunut... Alkon valikoimista olivat tällä kertaa peräisin vain Beaujolais Nouveaut "Pellerin" ja "Villages Nouveau Silk". Kumpikaan ei herättänyt suuria tunteita. Itse en ole mikään bosolee-fani, joten en osaa vertailla, mutta paremmin tietävät sanoivat, että ainakaan näistä näytteistä päätellen tämä vuosi ei ole erityisen hyvä. Näistä kahdesta kuitenkin Beaujolais Villages Nouveau Silk oli selkeästi moniulotteisempi ja siitä löytyi jopa banaaniaromia.
Loput yhdeksän viiniä olivat peräisin Portugalista, Ranskasta ja Italiasta; suurimmaksi osaksi luomua tai biodynaamista tuotantoa. Varsinainen yllättäjä oli omaperäinen italialainen valkkari Petit Manseng Casale del Giglio. Se on tehty vähän tunnetusta ranskalaisesta Petit Manseng -rypäleestä Lazion alueella. Viini suorastaan tulvi hienoja hedelmäisiä aromeja. Lazion viinit eivät kauhean maineikkaita noin ylipäänsä ole, mutta Casale del Giglio tekee innovatiivista työtä. Pullo oli peräisin Trimani-enotekasta Roomasta. Parin viikon päästä olemme mekin menossa käymään ikuisessa kaupungissa, joten suurella todennäköisyydellä mainittua valkoviiniä ja tilan muitakin tuotteita tulee ostettua jouluviineiksi... Upeita viinejä olivat myös Domaine de la Mordoreen punainen ja valkoinen Lirac «Cuvée de la Reine des Bois». Valmistajan mukaan "Metsän kuningattareksi" nimetyissä viineissä tulee esiin tilan paras laatu ja osaaminen.
Tarjoilimme seurueelle focacciaa ja metsäsienikeittoa. Nostatin focacciaa ohjeen mukaan kolmasti, mutta tulos oli huomattavasti vähemmän kuohkea kuin edellinen versioni, jollle annoin huomattavasti vähemmän aikaa kohota. Ja keitostakin jäi suurus pois. Onneksi vieraamme olivat anteeksiantavaisia, maku oli kuitenkin molemmissa ruuissa kohtalainen, vaikka rakenne jätti toivomisen varaa. Kun lopuksi vielä saatiin laseihin vuoden 1996 Sauternes -viiniä pipareiden ja sinihomejuuston kera, kaikki olivat varmasti tyytyväisiä...

Painajaismaailman lapset

Eilen Jokelan koululla ammutut luodit lopettivat yhdeksän elämää. Ampuja itsekin uhrina uhrien joukossa. Konseptikulttuurissa jopa vainoharhat ja tappamismallitkin ovat monistettavissa ja sovellettavissa. Tai pitäisikö sanoa: varsinkin ne. Ja Suomi on shokissa. Tällä hetkellä ainoat viattomat ovat vankeina Big Brother -talossa.

Yhden unissakävelijän laajennettu itsemurha tapahtui odottamatta keskellä yhteistä todellisuuden kieltämisen kulttuuria. Heräsikö kukaan? Näyttikö seuraava aamu meidät alastomina? Vai olemmeko vain katkeria ampujalle, koska emme pääse kostamaan? Kiusaantuneita koska hän itse langetti tuomionsa? Kohtalo on julmin uhrien läheisille. Heidän unensa on päättynyt, mutta todellisuus ei tarjoa lohdutusta. Seuraavan kahden viikon ajan heittää joka ikinen ilmestyvä iltapäivälehti heidän silmilleen happoa, joka syövyttää sieluun asti. Me luemme kaiken. Me kulutamme tämänkin kuten kulutamme siviilien pommitukset jossakin toisessa maailmassa. Toisessa unessa. Katharsis ei ylevöitä tätä tragediaa.

Syksyinen fuusiomenyy ranskalaisella aksentilla

Olin ostanut pullon Bordeauxin luomuviiniä suosituksen perusteella. Etiketissä luki, että Chateau des Dauphins. Ruokakomerosta löytyi juureksia. Porkkanasta, punajuuresta ja syksyisestä sunnuntaipäivästä muodostuvan yhtälön tuloksena päätin laatia viinillemme välimeren molempia rantoja fuusioivan illallisen: kasviscouscous ja lämmin foccaccia avokadojugurttisalaatin kera. Paitsi että mainitun jugurttisalaatin tarjoilin vasta seuraavana päivänä saman ruuan ja italialaisen Borgata (Montepulciano d'Abruzzo) -punkun kera. Toimi kuin kaksi hirveä, ja couscouskastike oli yön yli tekeytyessään vain parantunut. Joka tapauksessa sekä couscouskastike, joka siis kuuluu maustaa kanelilla ja jossa pitää ehdottomasti olla rusinoita, että italialainen peltileipä muodostivat yhdessä uudelle ranskalaiselle ystävällemme miellyttävän pöytäseuran, jossa saattoi esiintyä edukseen. Viinissä oli ryhtiä ja rakennetta, jopa hiukan lääkekaappimaista yrttisyyttä ja luonnetta, joka mukautui yllättävänkin sopusointuisesti lämpimän mausteiseen juurespataan. Tämä couscous on meidän perheessä jo perinneruokaa, se tarjotaan astioilta, jotka puolisoni tinki partaansa repiviltä ja kyynelehtiviltä arabikauppiailta Tunisiassa joskus kaukaisella 90-luvulla. Siitä reissusta voisi kertoilla enemmänkin, mutta laitanpa nyt tähän kuitenkin tietopuolista asiaa, eli legendaarisen reseptimme:

Couscous Royale

Öljyä
1 - 2 sipulia
Valkosipulia
Juureksia (porkkanaa, punajuurta, lanttua, perunaa)
(kesäkurpitsaa, munakoisoa)
Kikherneitä (valmiiksi keitettyjä)
Rusinoita
1 - 2 purkkia tomaattimurskaa
Tomaattipyreetä
Kanelia (1 kanelitanko tai tl jauhettua)
Mustapippuria
Punapippuria
2 laakerinlehteä
Suolaa
Persiljasilppua

Couscous-ryynejä

Paloittele kaikki vihannekset peukalonpään kokoisiksi lohkoiksi. Laita sopivaan kattilaan (minä käytän rautapataa) öljy kuumenemaan ja kuullota siinä sipuli tomaattipyreen kera. Voit lisätä pippurit jo tässä vaiheessa, jos haluat voimistaa niiden makua. Sitten tomaattimurska, juurekset ja pavut, rusinat sekä suola, laakerinlehdet ja kanelitanko pataan. Lisää myös valkosipulit kokonaisina kynsinä. Jos keitos on liian paksua, lisää hieman vettä ja kypsyttele hellan huomassa kunnes juurekset ovat kypsiä mutta mielellään vielä vähän al dente. Noin puoli tuntia. Tarkista suola ja tarjoile höyrytetyn couscouksen kera. Ripottele annoksille tai tarjoiluastiaan runsaaasti tuoretta persiljaa.

Portaittain

Kumi käryää Eerikinkadulla

Helsingin Kampissa on Juuri syttynyt työmaalla sankasti savua työntävä tulipalo. Tuli palaa räjähdystöiden suojauksessa käytettävissä kumimatoissa. Myrkyllinen savu on hyvin sankkaa.

Alueella kehotetaan sulkemaan toistaiseksi ikkunat ja ovet sekä ilmastointilaitteet. Palolaitos kehotti myös välttämään alueella ulkona liikkumista. Annankadun ja Fredrikinkadun välillä oleva Eerikinkadun osuus on katkaistu liikenteeltä.

Ja minä olen töissä tässä vastapäätä. Eikä meitä kukaan ole evakuoinut. Saas kattoo onnistuuko poistuminen työpaikalta...

Free Burma