99 LASIA PÖYDÄLLÄ

Viiniklubin maisteluilta pidettiin meillä lauantaina. Viiniharrastuksessa ehkä jopa hauskempaa kuin itse viinit on se asia, että voi kutsua kotiinsa ennestään tuntemattomia ihmisiä viihtymään ja viettämään iltaa. Nytkin syntyi monta uutta tuttavuutta, kun yhdeksän hengen voimin arvioimme kaikkiaan yksitoista viiniä. Pöytä täyttyi laseista ääriään myöten, mutta yksikään ei edes kaatunut... Alkon valikoimista olivat tällä kertaa peräisin vain Beaujolais Nouveaut "Pellerin" ja "Villages Nouveau Silk". Kumpikaan ei herättänyt suuria tunteita. Itse en ole mikään bosolee-fani, joten en osaa vertailla, mutta paremmin tietävät sanoivat, että ainakaan näistä näytteistä päätellen tämä vuosi ei ole erityisen hyvä. Näistä kahdesta kuitenkin Beaujolais Villages Nouveau Silk oli selkeästi moniulotteisempi ja siitä löytyi jopa banaaniaromia.
Loput yhdeksän viiniä olivat peräisin Portugalista, Ranskasta ja Italiasta; suurimmaksi osaksi luomua tai biodynaamista tuotantoa. Varsinainen yllättäjä oli omaperäinen italialainen valkkari Petit Manseng Casale del Giglio. Se on tehty vähän tunnetusta ranskalaisesta Petit Manseng -rypäleestä Lazion alueella. Viini suorastaan tulvi hienoja hedelmäisiä aromeja. Lazion viinit eivät kauhean maineikkaita noin ylipäänsä ole, mutta Casale del Giglio tekee innovatiivista työtä. Pullo oli peräisin Trimani-enotekasta Roomasta. Parin viikon päästä olemme mekin menossa käymään ikuisessa kaupungissa, joten suurella todennäköisyydellä mainittua valkoviiniä ja tilan muitakin tuotteita tulee ostettua jouluviineiksi... Upeita viinejä olivat myös Domaine de la Mordoreen punainen ja valkoinen Lirac «Cuvée de la Reine des Bois». Valmistajan mukaan "Metsän kuningattareksi" nimetyissä viineissä tulee esiin tilan paras laatu ja osaaminen.
Tarjoilimme seurueelle focacciaa ja metsäsienikeittoa. Nostatin focacciaa ohjeen mukaan kolmasti, mutta tulos oli huomattavasti vähemmän kuohkea kuin edellinen versioni, jollle annoin huomattavasti vähemmän aikaa kohota. Ja keitostakin jäi suurus pois. Onneksi vieraamme olivat anteeksiantavaisia, maku oli kuitenkin molemmissa ruuissa kohtalainen, vaikka rakenne jätti toivomisen varaa. Kun lopuksi vielä saatiin laseihin vuoden 1996 Sauternes -viiniä pipareiden ja sinihomejuuston kera, kaikki olivat varmasti tyytyväisiä...

Painajaismaailman lapset

Eilen Jokelan koululla ammutut luodit lopettivat yhdeksän elämää. Ampuja itsekin uhrina uhrien joukossa. Konseptikulttuurissa jopa vainoharhat ja tappamismallitkin ovat monistettavissa ja sovellettavissa. Tai pitäisikö sanoa: varsinkin ne. Ja Suomi on shokissa. Tällä hetkellä ainoat viattomat ovat vankeina Big Brother -talossa.

Yhden unissakävelijän laajennettu itsemurha tapahtui odottamatta keskellä yhteistä todellisuuden kieltämisen kulttuuria. Heräsikö kukaan? Näyttikö seuraava aamu meidät alastomina? Vai olemmeko vain katkeria ampujalle, koska emme pääse kostamaan? Kiusaantuneita koska hän itse langetti tuomionsa? Kohtalo on julmin uhrien läheisille. Heidän unensa on päättynyt, mutta todellisuus ei tarjoa lohdutusta. Seuraavan kahden viikon ajan heittää joka ikinen ilmestyvä iltapäivälehti heidän silmilleen happoa, joka syövyttää sieluun asti. Me luemme kaiken. Me kulutamme tämänkin kuten kulutamme siviilien pommitukset jossakin toisessa maailmassa. Toisessa unessa. Katharsis ei ylevöitä tätä tragediaa.