Eilen Jokelan koululla ammutut luodit lopettivat yhdeksän elämää. Ampuja itsekin uhrina uhrien joukossa. Konseptikulttuurissa jopa vainoharhat ja tappamismallitkin ovat monistettavissa ja sovellettavissa. Tai pitäisikö sanoa: varsinkin ne. Ja Suomi on shokissa. Tällä hetkellä ainoat viattomat ovat vankeina Big Brother -talossa.Yhden unissakävelijän laajennettu itsemurha tapahtui odottamatta keskellä yhteistä todellisuuden kieltämisen kulttuuria. Heräsikö kukaan? Näyttikö seuraava aamu meidät alastomina? Vai olemmeko vain katkeria ampujalle, koska emme pääse kostamaan? Kiusaantuneita koska hän itse langetti tuomionsa? Kohtalo on julmin uhrien läheisille. Heidän unensa on päättynyt, mutta todellisuus ei tarjoa lohdutusta. Seuraavan kahden viikon ajan heittää joka ikinen ilmestyvä iltapäivälehti heidän silmilleen happoa, joka syövyttää sieluun asti. Me luemme kaiken. Me kulutamme tämänkin kuten kulutamme siviilien pommitukset jossakin toisessa maailmassa. Toisessa unessa. Katharsis ei ylevöitä tätä tragediaa.
No comments:
Post a Comment