Syksyinen fuusiomenyy ranskalaisella aksentilla

Olin ostanut pullon Bordeauxin luomuviiniä suosituksen perusteella. Etiketissä luki, että Chateau des Dauphins. Ruokakomerosta löytyi juureksia. Porkkanasta, punajuuresta ja syksyisestä sunnuntaipäivästä muodostuvan yhtälön tuloksena päätin laatia viinillemme välimeren molempia rantoja fuusioivan illallisen: kasviscouscous ja lämmin foccaccia avokadojugurttisalaatin kera. Paitsi että mainitun jugurttisalaatin tarjoilin vasta seuraavana päivänä saman ruuan ja italialaisen Borgata (Montepulciano d'Abruzzo) -punkun kera. Toimi kuin kaksi hirveä, ja couscouskastike oli yön yli tekeytyessään vain parantunut. Joka tapauksessa sekä couscouskastike, joka siis kuuluu maustaa kanelilla ja jossa pitää ehdottomasti olla rusinoita, että italialainen peltileipä muodostivat yhdessä uudelle ranskalaiselle ystävällemme miellyttävän pöytäseuran, jossa saattoi esiintyä edukseen. Viinissä oli ryhtiä ja rakennetta, jopa hiukan lääkekaappimaista yrttisyyttä ja luonnetta, joka mukautui yllättävänkin sopusointuisesti lämpimän mausteiseen juurespataan. Tämä couscous on meidän perheessä jo perinneruokaa, se tarjotaan astioilta, jotka puolisoni tinki partaansa repiviltä ja kyynelehtiviltä arabikauppiailta Tunisiassa joskus kaukaisella 90-luvulla. Siitä reissusta voisi kertoilla enemmänkin, mutta laitanpa nyt tähän kuitenkin tietopuolista asiaa, eli legendaarisen reseptimme:

Couscous Royale

Öljyä
1 - 2 sipulia
Valkosipulia
Juureksia (porkkanaa, punajuurta, lanttua, perunaa)
(kesäkurpitsaa, munakoisoa)
Kikherneitä (valmiiksi keitettyjä)
Rusinoita
1 - 2 purkkia tomaattimurskaa
Tomaattipyreetä
Kanelia (1 kanelitanko tai tl jauhettua)
Mustapippuria
Punapippuria
2 laakerinlehteä
Suolaa
Persiljasilppua

Couscous-ryynejä

Paloittele kaikki vihannekset peukalonpään kokoisiksi lohkoiksi. Laita sopivaan kattilaan (minä käytän rautapataa) öljy kuumenemaan ja kuullota siinä sipuli tomaattipyreen kera. Voit lisätä pippurit jo tässä vaiheessa, jos haluat voimistaa niiden makua. Sitten tomaattimurska, juurekset ja pavut, rusinat sekä suola, laakerinlehdet ja kanelitanko pataan. Lisää myös valkosipulit kokonaisina kynsinä. Jos keitos on liian paksua, lisää hieman vettä ja kypsyttele hellan huomassa kunnes juurekset ovat kypsiä mutta mielellään vielä vähän al dente. Noin puoli tuntia. Tarkista suola ja tarjoile höyrytetyn couscouksen kera. Ripottele annoksille tai tarjoiluastiaan runsaaasti tuoretta persiljaa.

Portaittain

Kumi käryää Eerikinkadulla

Helsingin Kampissa on Juuri syttynyt työmaalla sankasti savua työntävä tulipalo. Tuli palaa räjähdystöiden suojauksessa käytettävissä kumimatoissa. Myrkyllinen savu on hyvin sankkaa.

Alueella kehotetaan sulkemaan toistaiseksi ikkunat ja ovet sekä ilmastointilaitteet. Palolaitos kehotti myös välttämään alueella ulkona liikkumista. Annankadun ja Fredrikinkadun välillä oleva Eerikinkadun osuus on katkaistu liikenteeltä.

Ja minä olen töissä tässä vastapäätä. Eikä meitä kukaan ole evakuoinut. Saas kattoo onnistuuko poistuminen työpaikalta...

Free Burma

Cinque Terre uudelleen koettuna

Pakkohan sinne oli päästä uudestaan. Tällä kertaa lensimme Pisaan ja sieltä matkustimme junalla La Spezian kautta Manarolaan. Kone nousi ilmaan neljältä iltapäivällä ja juna saapui määränpäähän illalla puoli kymmenen korvilla. Taakse jäi sateinen Helsinki, tosin säätiedotukset olivat lupailleet sateita ja myrskyjä myös Cinque Terreen, ja lämpömittarin lukeman kerrottiin keikkuvan maksimissaan kahdenkymmenen asteen tuntumassa. Perillä aallot löivätkin voimallisina vasten kylän pikku sataman aallonmurtajaa. Vaahto roiskui monen metrin korkuisina valkoisina patsaina mustanpuhuvassa yössä. Paikallinen piilopirttimme on aivan rannassa, joten saimme kuunnella aaltojen pauhua aamutunneille asti. Aamun valjetessa meri rauhoittui ja taivas selkeni, eikä sen jälkeen ollut tietoakaan sen paremmin myrskyistä kuin sateistakaan. Lämpötila pysytteli päivisin miellyttävissä runsaan parinkymmenen asteen lukemissa.

Teimme sitten kokonaisen viikon ajan lähes kaikkea, mitä viiden kylän mailla kannattaa tehdä: patikoimme vuorilla, uimme meressä, vuokrasimme kanootin, maistelimme viinejä ja nautimme mahtavia aterioita loistavissa pikku ravintoloissa. Tai sitten vain istuksimme maailman parhaalla näköalaterassillamme, jossa vasen silmä ja oikea aivopuolisko voivat keskittyä pikku sataman ja naapuritalojen elämän seurailuun, kun oikea silmä ja vasen aivopuolisko laskevat Välimeren aaltoja ja niitä pitkin sataman suojiin saapuvia kalastajaveneitä.

Kesämuistoja mummolan takapihalta

Syksyn surkea harmaus pani kaivamaan esiin tämän kännykkävideon, jossa rekkumme Ronja ja tyttäremme Aino esittelevät agilityosaamistaan mummolan takapihalle improvisoidulla radalla. Ronjan agiharrastus alkoi ja päättyi pentuiässä, kun lapsilla ei vielä riittänyt pitkäjännitteisyyttä säännölliseen harjoitteluun. Viime keväänä yritimme päästä takaisin radoille, mutta silloin viisivuotias koiramme oli jo "liian vanha" aloittamaan harrastuksen uudelleen. Näin ilmeisesti siksi, että pääkaupunkiseudun seuroihin on pitkät jonot koiria, ja yli kolmevuotiaat joutuvat armotta jonon hännille. Harmillista kerrassaan. Hyötyä ei ollut siitäkään seikasta, Ronjan "rotukollega" kromfohrländer Penni voitti aikoinaan maailmanmestaruuden peräti kymmenvuotiaana. Mahdollisuuksia kehittymiseen olisi Ronjallakin vielä paljon, kuten videostakin voi päätellä. Nuorena opittu palautuu pienellä harjoittelulla nopeasti, ja kyllä se vanhakin koira tosiasiassa oppii uusia temppuja.

On rekku merelle lähtenyt

Purjehduskausi alkaa taittua seuraavan kauden odottelukaudeksi. Kameran muistikortilta purkautui muutama melko riemukas kesäinen otos. Näitä kun talvipäivän seisauksen aikaan muistaa katsella, niin vaikutus on uskoakseni kirkasvalolampun luokkaa. Ja jos joku on joskus ihmisen elämän tarkoitusta ihmetellyt, niin siihenkin löytyy kuvista vastaus: tee koirasi onnelliseksi!